Muistan päiväkirjamerkinnän syyskuulta 2009...se koski koti-ikävää jota podin sillä hetkellä Saksassa. Päivä oli ollut vähän huono, lapset oli ollut vähän hankalia uudelle au pairille (hyvin ymmärrettävää) ja olin kaiketi vielä vähän ymmälläni kaikesta. Ja olin vasta 19...
Nyt 27-vuotiaana on vähän toisenlainen tilanne. Oon flunssassa enkä jaksa tehdä mitään, oon ollut koko päivän yksin kotona ja mulla on TYLSÄÄ!! Mulla on koti-ikävä koska mulla on TYLSÄÄ. Tässä tilanteessa mulla on erityisesti ikävä mun pikkuista Inaria ja omaa siskoani. He olivat Suomessa paras ensiapu tylsyyteen. Oli ihana asua heidän naapurissaan, kun saattoi vain parissa minuutissa mennä moikkaamaan ja viettämään aikaa. Inarin kanssa ei ollut koskaan tylsää <3 paljon pusuja ja haleja hälle!!
Sitten tuohon pääsiäiseen. Viikonloppu oli yllätys yllätys TAAS aivan mahtava. Tää mun nykyinen ja hyvin spesiaali miesseura saa jokaisen viikonlopun tuntumaan vuoden parhaimmalta. Käytiin perjantaina kiertelemässä Cronullan pääsiäismarkkinoilla, tosin Sydneyn suuriin pääsiäismarkkinoihin nää oli hyvin hyvin pienet...mutta tulipahan kierreltyä. Lauantaina suunnattiin jälleen Sydneyn keskustaan hengailemaan ja tutkimaan paikkoja. Paljon paremmin pääsee perille asioista kun on paikallinen immeinen mukana kiertelemässä ja kattelemassa. Muutoinkin Trevor tartuttaa muhun hyvässä mielessä paljon Aussien asennetta. Kävelen vähän määrätietoisemmin keskustan kaduilla, etten jää tuhansien aasialaisten jalkoihin, small talkkaan hyvin sujuvasti ja katson nykyään eka oikealle ja sitten vasemmalle ylittäessäni katua, en vahingossakaan huomioi kadulla olevia myyjiä ja kerjäläisiä (koska ne vetää sut mukanaan jos katsot :D) ja olen vakaasti sitä mieltä, että suomalaistan on aika alkaa vaatia parempaa kahvia kotimaassa. Aksentti tosin ei tartu, kun tänäänkinkaupan myyjä kummasteli, että mistä mä olen, kun mulla on niin erityinen aksentti. "Its almost like american...but then again no."
Saan kielitaidostani usein kiitosta, mutta kukaan ei ole vielä osannut sanoa, että mistä olen kotoisin...
Koti-ikäväni tässä vaiheessa oli hyvin odotettavaa. Nautin silti olostani täällä ja olen kiitollinen monesta asiasta tällä hetkellä. Koti-ikävän vastalääke on skype, some, Hercule Poirot ja tulevan viikonlopun suunnittelu (perjantaina tyttöjen ilta, lauantaina tarkempi tutustuminen Manlyyn ja sunnuntai relaxoidaan Trevorin kanssa kotona.
Ainii, ystävät hyvät, mua ei saa enää whatsapista kiinni mun suomalaisella numerolla, nyt käytössä vain aussin liittymä :)
Pus!
Heljä xoxo
![]() |
| Oli pakko päästä ulos, vaikka olin flunssassa keskiviikkona. |
![]() |
| Täältä saa sushia ihan joka paikasta <3 |
![]() |
| Oli liian hurja laite mulle! |
![]() |
| Huomatkaa ystäviltäni saatu Kalevala-koru...rakastan sitä <3 |
























